Tietoa koodattiin kuviin

Alkemistien perinteen mukaan heidän työnsä kuvaukset ja muille annettavat ohjeet piti esittää symbolein ja vertauskuvin, jotta vain asioihin perehtyneet oppineet voisivat hyödyntää niitä.

Monet kirjoitukset ovatkin niin epä­selviä ja monimerkityksisiä, että ne ovat jääneet jälkipolville mysteereiksi.

Yksi kuuluisimmista esimerkeistä on vuodelta 1677 oleva Mutus Liber (’mykkä kirja’), joka 15 kuvan avulla neuvoo valmistamaan viisasten kiven. Viisasten kivi oli mystinen aine, jonka avulla muita metalleja voisi muuttaa kullaksi.

Ranskalaisen apteekkarin Isaac Baulotin tekemissä kirjan piirroksissa näkyy enkeleitä, palavia ihmisiä ja mystisiä eläimiä alkemistien tislatessa aamukastetta tai uuttaessa aurinko- tai kuu­esanssia. Viimeinen piirros, jonka pitäisi kertoa, miten viisasten kivi lopulta valmistetaan, on kuitenkin niin tulkinnanvarainen, että se on jäänyt näihin päiviin asti täysin arvoitukseksi.

Alkemistien käyttämän symbolikielen tarkoitus oli pitää onnenonkijat tiedon piirin ulkopuolella, jotta vain todelliset mestarit, ”adeptit”, voisivat tutustua suureen viisauteen. Nämä korostivat, että alkemiaan ei tarvittu vain palkeita ja tulisijoja vaan myös henkisiä ponnisteluja ja että kultaa voisi lopulta syntyä niin ahjossa leimuavan tulen kuin alkemistin työtä seuraavan enkelinkin ansiosta.

Tiede korvasi uskonnon

Tiedemaailman uskonnollinen ulottuvuus heikkeni kuitenkin hitaasti, kun nykyaikaisen tieteen periaatteet alkoivat muotoutua 1600-luvulla muun muassa filosofi Francis Baconin, matemaatikko ja tähtitieteilijä Isaac Newtonin ja kemisti ja fyysikko Robert Boylen työn myötä.

Erityisesti Boyle, joka mainitaan usein ensimmäisenä modernina kemistinä, oli ratkaisevassa roolissa siirryttäessä alkemian savuisista mysteereistä kontrolloituihin tieteellisiin kokeisiin – varsinkin siksi, että hän harjoitti molempia. 1600-luvun puolivälissä irlantilainen Boyle kehitti ilmapumpun ja tutki, mitä kynttilän liekille tapahtui paineen vaihdellessa. Vuonna 1662 hänen työnsä kiteytyi niin sanottuun Boylen lakiin, jonka mukaan lämpötilan pysyessä samana ideaalikaasun paine vaihtelee suhteessa tilavuuteen.

Boylen erittäin tarkat kokeet ja hänen tunnontarkka työnsä herättivät huomiota, ja hänen vuonna 1661 julkaisema kirjansa Sceptical Chymist (’epäilevä kemisti’) pantiin merkille Euroopan tieteellisissä piireissä. Kirjassaan hän kumosi uskomuksen antiikin neljästä elementistä (maa, ilma, tuli ja vesi) ja esitti sen sijaan nykyaikaisen alkuaineiden määritelmän: alkuaineet ovat perusaineita, joita ei saada aikaan muista aineista mutta jotka voivat reagoida toistensa kanssa ja muodostaa kemial­lisia yhdisteitä. Ajatus oli mullistava ja loi pohjaa nykyaikaiselle tieteelle.

• Edellinen Sivu 3 / 4 Seuraava