Kalpa ja musketti

Musketti oli painava ja hankala ase

Ranskan muskettisoturit saivat nimensä aseesta, jolla Ludvig XIII varusti ­joukko-osaston vuonna 1622. Pitkäpiippuinen musketti korvasi aiemmin ­käytössä olleen hakapyssyn. Musketin kuula pystyi lävistämään jopa ­metallilevyn, mutta itse ase oli painava ja kömpelö käyttää.

Musketti painoi 7–9 kiloa, minkä vuoksi sen piippu piti ammuttaessa asettaa haara­tukeen. Kokenut musketööri pystyi laukaisemaan ja lataamaan aseensa ­uudelleen 30–60 sekunnissa.

Miekka oli muskettisoturien tunnus

Nimestään huolimatta muskettisoturien tärkein ase ei suinkaan ollut musketti vaan kalpa, joka roikkui aina vyöllä käden ulottuvilla. Muskettisoturit niittivätkin mainetta taitavina miekkailijoina. Kalpa oli yhden käden pistomiekka, jonka terä työnnettiin taistelussa vastustajan vartaloon.

Terä oli riittävän pitkä, jotta miekka soveltui myös ratsailla taisteluun ja jopa käytettäväksi ­peitsen tavoin. Kädensija eli kourain oli yleensä päällystetty kalannahalla, koska se antoi miekkailijalle pitävän otteen aseesta.

Musketin kuulat olivat läpimitaltaan jopa 2 sentti­metriä, ja aseen kantomatka oli 50–65 metriä.