Norjan kohtalo: Churchill luovutti Norjan saksalaisille

Aamuyöstä 9. huhtikuuta 1940 norjalaiset panssarilaivat Eids­vold ja Norge olivat ankkurissa Narvikin edustalla. Ne olivat Norjan vahvimmat sotalaivat – ja vanhimmat, mitä millään laivastolla oli käytössään. Amiraali kutsuikin niitä lempinimellä ”vanhat kylpyammeeni”.

Yllättäen pimeydestä ilmaantui sulavalinjainen harmaa alus. Sitä seurasi toinen ja kolmas, kunnes kaikkiaan 10 huippumodernia saksalaista hävittäjää lipui Ofotfjordenia pitkin kohti Narvikia ja kahta vanhaa panssarilaivaa.

Saksalaisten lippulaiva Wilhelm Heidkamp lähetti veneen Eidsvoldille. Neuvottelija kertoi saksalaisten tulevan ystävinä ja toivovan norjalaisten antautuvan ilman taistelua. Eidsvoldin kapteeni Willoch ei kuitenkaan mennyt lankaan ja lähetti veneen takaisin. Hetkeä myöhemmin Heidkampilta ammuttiin punainen raketti, ja Willoch tiesi, mitä oli odotettavissa. ”Tykit valmiiksi! Nyt tapellaan, pojat!” hän huusi.

Vanha panssarilaiva lisäsi vauhtia ja alkoi kääntyä kylki kohti saksalais­hävittäjää. Ennen kuin se ehti kääntyä, kuului kolme räjähdystä. Saksalaisten torpedot olivat osuneet norjalaisaluksen
ammusvaraston paikkeille: Eids­vold painui pohjaan 15 sekunnissa ja aluksen 183 hengen miehistöstä 175 menehtyi jääkylmään veteen.

Räjähdykset kuultiin vuonon pohjukassa olevalla Norgella. Pian tuiskusta ilmestyi näköpiiriin tuntemattomia aluksia, ja Norge avasi tulen. Sen kranaatit eivät osuneet kohteeseensa, mutta kaksi saksalaisen Bernt von Armin -hävittäjän torpedoa osui Norgeen. Minuutin kuluttua sekin oli painunut pinnan alle vieden mukanaan 101 ihmishenkeä.

Kun panssarilaivat oli upotettu, Narvik oli käytännössä puolustuskyvytön. Kaupungin puolustuksesta vastasi eversti Konrad Sundlo, innokas norjalaisen natsipuolueen Nasjonal Samlingin jäsen, joka määräsi, ettei tulta saanut avata puoleen tuntiin. Sinä aikana saksalaiset ehtivät saada Narvikin hallintaansa.

Saksalaissotilaat valtasivat kaupungin ampumatta laukaustakaan, ja saksalaisosaston johtaja, kommodori Friedrich Bonte saattoi tyytyväisenä todeta, että hänen osuutensa laajasta operaatio
Weserübungista oli suoritettu. Narvik, ruotsalaisen rautamalmin kauttakulkukaupunki malmin matkalla Saksaan, oli varmistettu. Bonte painui punkkaan uupuneena myrskyisästä merimatkasta.

Saksalaisten yllätyshyökkäys

Operaatio Weserübungia edeltävien viikkojen ajan oli liikkunut huhuja mittavasta saksalaishyökkäyksestä. Niitä ei kuitenkaan otettu vakavasti. Edes yöllä 7. huhtikuuta, kun pohjoissaksalaisista tukikohdista lähti liikkeelle enemmän Saksan laivaston aluksia kuin koskaan aiemmin, eivät sen enempää pohjoismaalaiset kuin liittoutuneetkaan ymmärtäneet, mitä tuleman piti.

Kello 4.15 aamuyöllä 9. huhtikuuta saksalaiset iskivät yhtä aikaa useisiin strategisesti tärkeisiin kohteisiin Tanskassa ja Norjassa. Yllätys oli täydellinen. Saksa marssi Tanskan yli muutamassa tunnissa, ja Tanskan hallitus ilmoitti olevansa valmis yhteistyöhön miehittäjävallan kanssa. Saksalaiset olivat toivoneet samoin käyvän Norjassa, mutta antautumisen sijaan kuningas Haakon ja Norjan hallitus antoivat liikekan­nallepanokäskyn.

Norjassa taisteltaisiin, ymmärsi sak­salaisten komentaja kenraali Nikolaus von Falkenhorst, joka oli koko valtavan operaatio Weserübungin takana. Norja olisi valloitettava vaikka laakso kerrallaan, kunnes asukkaat ymmärtäisivät tilanteen vääjäämättömyyden.

Norjalaisten puolustustahto oli kova, mutta mahdollisuudet panna kampoihin olivat rajalliset. Sotilailla oli puutteita niin koulutuksessa kuin varusteissakin, ja maa oli käytännöllisesti katsoen valmistautumaton hyökkäykseen. Ainoa toivo oli, että liittoutuneet tulisivat Norjan avuksi.

Lataa strategiakartta

9. huhtikuuta 1940 Hitler aloitti operaation Tanskan ja Norjan valtaamiseksi. Tästä voit ladata ja tulostaa yksityiskohtaisen kartan Weserübungiksi kutsutusta operaatiosta.