Kuinka pitkään sotilaat käyttivät haarniskoja?

Ranskan kyrassieerit käyttivät viimeisinä haarniskoja taistelukentällä. He ratsas­tivat teräskypärissä ja rintapanssareissa eli kyrasseissa vielä ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914.

Ratsuväki on kautta aikain ollut tärkeä osa armeijoita, ja varsinkin raskaasti panssaroidun ratsuväen hyökkäykset olivat tehokkaita. Euroopassa panssaroiduista ritareista tuli 1100-luvulla armeijan eliittijoukkoja. Ritarien varusteet kehittyivät vuosisatojen mittaan, ja 1400-luvun alussa haarniskat suojasivat ritareita kiireestä kantapäähän. Se oli kuitenkin jo ritariajan lopun alkua, sillä samaan aikaan kehitettiin tykkejä ja kevyempiä ampuma-aseita.

Haarniskoidut ritarit kävivät pian harvinaisiksi, mutta 1800-luvulla Napoleon palautti Ranskan armeijaan panssaroidun ratsu­väen, kyrassieerit. Panssareilla ei juuri ollut käytännön merkitystä, mutta ne olivat psykolo­gisesti tärkeitä, joten myös muut maat alkoivat käyttää niitä.

Ensimmäisen maailmansodan alussa Ranskan sodanjohto tiesi, etteivät kyras­sieerien panssarit suojaisi luodeilta, mutta niiden uskottiin suojaavan vihollisratsuväen sapeleilta ja peitsiltä. Jo sodan ensimmäisinä viikkoina konekiväärit ja piikki­langat osoittivat kuitenkin ratsu­väen ja haarnis­kojen ajan olevan auttamatta ohi.