Oikeusfilosofi pakeni kirja-arkussa

Hugo Grotius oli merkittävä alankomaalainen oikeusfilosofi. Alankomaiden käskynhaltija piti hänen ajatuksiaan kuitenkin vaarallisina ja tuomitsi hänet elin­kautiseen vankeuteen. Grotius virui vankeudessa kaksi vuotta, kunnes hänen vaimonsa keksi pakojuonen.

Alankomaalainen Hugo Grotius oli ­virunut vankina Loevesteinin linnassa kaksi vuotta. Hänen rikoksenaan oli usko ihmisen vapaaseen tahtoon sekä siihen, että ihmisen kohtalo ei ­ollut Jumalan ennalta mää­räämä. Grotiuksen näkemykset eivät miellyttäneet Alankomaiden käskynhaltijaa Morits Oranialaista, joka hankki Grotiukselle elinkautisen vankeustuomion Loeve­steinin linnassa.
Nyt Grotius tuijotti sellinsä ovea. Se oli aivan yhtä jykevä kuin koko Loevesteinin linna. Sitten hän piilotti pari kirjaa lavitsansa peiton alle. Palvelustyttö täytti kiireesti Grotiuksen yömyssyn oljilla ja asetti sen tyynylle. Näytti aivan siltä kuin Grotius olisi nukkunut kaikessa rauhassa vuoteessaan. Grotius itse lausui lyhyen rukouksen pakonsa onnistumisen puolesta.
Sitten Grotius avasi tyhjän kirja-arkun, jonka pohjaan oli ­porattu ilmareikiä. Hän ajatteli kiitollisena vaimoaan Mariaa, jonka keksintöä ­ovela pakosuunnitelma oli.
Aiottua pakoa edeltävien kuukausien aikana Maria Grotius oli tarkoituksella ystävystynyt Loevesteinin linnan komentajan vaimon kanssa. Nyt komentaja oli matkoilla, ja oli tullut aika panna suunnitelma täytäntöön. Maria kertoi huolestuneena komentajan vaimolle, että hänen puolisonsa ­Hugo oli vakavasti sairas ja että hän pelkäsi ­miehensä kuolevan, elleivät vartijat veisi poliittisia ja filosofisia kirjoja pois hänen sellistään. Tieteellisten teosten lukeminen kun muka rasitti sairasta mies­parkaa niin kovasti!
Grotius ahtautui kirja­arkkuun, ja piika kasasi hänen päälleen kaksi kerrosta hänen rakkaimpia kirjojaan ja sulki arkun kannen. Samassa sellin ovi avattiin.
Grotius kuuli vaimonsa hyssyttelevän vartijoita, jotta nämä eivät häiritsisi potilasta, ja tunsi vartijoiden tarttuvan arkkuun. Samassa arkku laskettiin tömähtäen takaisin lattialle, ja eräs vartijoista kummasteli epäluuloisena kirstun painoa. Vartijat avasivat kannen, ja Grotius pidätti hengitystään, kunnes hän helpotuksekseen kuuli komentajan vaimon vakuuttavan vartijoille, että arkku todellakin sisälsi vain kirjoja.
Hetkeä myöhemmin kirja-arkku sisältöineen kuljetettiin ulos linnan portista hevoskärryillä. Hugo Grotius oli matkalla kohti vapautta ja ­Pariisia, missä hän myöhemmin kirjoitti mullistavat teoksensa kansalais- ja ihmisoi­keuksista.
Loevesteinin linnan rakennutti hollantilainen ritari Dirc­ Loef van Horne vuonna 1361, eli 260 vuotta ennen Grotiuksen pakoa. Riitaisten Hollannin ja Gelren (nyk. Gelderlandin) kreivikuntien rajalla sijaitseva linnoitus sai nimen Loeve­stein, ”Loefin kivi­talo”. Sen sijainti oli niin hyvä, että Loefin lääninherra, Hollannin kreivi, vaati linnoituksen itselleen.
Ensimmäisen linnaan kohdistuneen hyökkäyksen takana oli sen uusi omistaja, joka vuonna 1397 epäili linnan komentajaa väärinkäytöksistä ja pani tämän viralta. Komentaja ei hyväksynyt ­viraltapanoa vaan sulkeutui linnoitukseen 90 sotilaansa kanssa. Hän ­antautui vasta kaksi viikkoa kestäneen piirityksen ja ankaran pommituksen jälkeen.
Hollantilaisten ja Alankomaita hal­litsevien espanja­laisten välisen sodan aikana 1560-luvulla Loevesteiniin hyökättiin taas: Joukko munkkeja pyysi sieltä yösijaa, eikä linnan espanjalainen komentaja osannut epäillä juonta. Kun munkeiksi naamioituneet sotilaat olivat päässeet sisälle, he vetivät muskettinsa esiin ja valtasivat linnan. Espanjalaiset valloittivat sen kuitenkin pian takaisin.
Kaksi vuotta myöhemmin Vilhelm Oranialainen valloitti vuorostaan Loeve­steinin. Hän korvasi ­rapistuneen ympärysmuurin maavallilla, kaivautti linnan suojaksi vallihaudan ja rakennutti vielä uloimmaiseksi viisikulmaisen puolustusvallin, joka kesti jopa ­tykinlaukauksia. Linnan päärakennuksesta tehtiin vankila sotavangeille ja Grotiuk­sen kaltaisille toisinajattelijoille.
Loevesteinista tuli myös osa Hollannin ”vesilinjaksi” kutsuttua puolustuslinjaa, jonka kanavien ja sulkujen avulla hollantilaiset saattoivat hyökkäyksen uhatessa peittää suuria maa-alueita veden alle. Tällöin hyökkääjien joukot ja kanuunat juuttuivat mutaan. Vesilinja oli käytössä toiseen maailmansotaan asti. Nykyisin linnassa on keskiaika­museo, jossa vieraat voivat tutustua muun muassa Hugo Grotiuksen selliin.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
www.slotloevestein.nl